Tässä kerron omista pokemon-kokemuksistani ja siitä, miten ihmeessä olen vieläkin niin rakastunut pokemoneihin :D
Kaikki alkoi ihan tavalliseen tapaan niinkuin monella muullakin pokemon-fanilla. Katsoin pienenä lauantaisin pokemonia ja elokuvia aina kun oli mahdollista. En muista miten elokuvat olivat meille päätyneet, mutta omistimme kuitenkin 1. ja 2. elokuvan.
Muistan, että kun katsoin ensimmäisen kerran ensimmäisen pokemonleffan, halusin katsoa sen monta kertaa peräkkäin. Olin ihan lumoutunut ja en saanut pokemonista tarpeekseni :3 Itkin monta kertaa kun tuli kohtaus, jossa Ash kivettyi ja kaikki alkoivat itkemään... se herättää minussa vieläkin todella paljon tunteita ja olen kyyneleet silmissä joka kerta kun nään sen :(
Enemmän rakastuin pokemonin toiseen elokuvaan kuin ensimmäiseen. Siinä elokuvassa kaikki on vieläkin niin täydellistä! Pikachun mini-elokuva oli todella ihana.. en muista siitä melkein mitään, paitsi jonkun ison puun ja sen, että togepi karkasi sinne :D
Itse elokuva oli mahtava niin monesta syystä. Ensinnäkin, rakastuin Lugiaan. Niin majesteettinen legendaarinen pokemon, joka pystyy kommunikoimaan ihmisten kanssa <3 Muistan hyvin, kun pyysin äitiä piirtämään Lugian siitä VHS-kasetin kannesta :3 ei se suostunu sitä piirtää ja sanoi että osaan muka piirtää hienomman.
Muutenkin kaikki siinä leffassa on ihanaa, musiikit, mystisyys ja lintutrio :) Ah, niin nostalgista.
Iskä osti joskus sen elokuvan missä on Celebi.. katsoin sen isoveljen kanssa ja tykkäsin siitäkin tosi paljon paitsi että pelkäsin pahaa Celebiä :( Siinä DVD:llä oli/on sellanen lisämateriaaliosuus, jossa piti vastata oikein kysymyksiin. Se oli tosi hauskaa mut vähän ajan päästä ne oikeat vastaukset muisti jo ulkoa.
En pelannut pienenä ollenkaan pokemonia, koska luulin että niihin tarvitsee konsolin. Sitten joskus vasta 8. luokalla yksi päivä tajusin että "hei, eihän kaikkiin peleihin edes tarvii konsolia vaan voin pelata koneella!" Se oli niin siistiä alkaa ensimmäisen kerran pelata pokemonia. Pelasin Emeraldin ensin läpi ja sitten Leaf Greenin. Pelasin monta monta monta tuntia päivässä kun oli kesäloma. Taisin samana kesänä aloittaa pelaamaan myös Stadium 2:sta, mutta kyllästyin siihen melko nopeasti. Kokeilin myös GameCube- pelejä mutta ne eivät toimineet kunnolla, koska tietokone ei pyörittänyt niitä. Suutuin ja yritin pelata tietokoneella myös DS-pelejä, mutta nekin toimivat huonosti.
Vähän aikaa sen jälkeen ostin DSi:n ja pelasin SoulSilverin läpi. Aloitin myös jonkun 4. sukupolven pelin mutta en ehtinyt pelata sitä loppuun. Omistin silloin sellaisen R4-kortin, eli huijauskortin. Se ei kuitenkaan enää toiminut ja päätin ostaa 3DS:än. Myin DSi:n pois, mitä kadun nyt.
Samoihin aikoihin eli pari-kolme vuotta sitten aloitin pokemon-maratoonin. Katsoin kaikki jaksot jokaisesta kaudesta mitkä löysin. Saatoin katsoa päivässä yli 9 tuntia pokemonia :D
Sitten minulla oli myös kausi, kun ostin kamalasti netistä pokemonpalloja, joiden sisällä on figuuri. Olin pienenä r-kioskilta ostanut niitä, mutta silloin palloista sai myös pienen karkin. Nyt pallot homehtuvat jossain kaapin pohjalla.
Elämässäni on ollut lukemattomia kertoja, että olen lopettanut pokemoniin liittyvien asioiden seuraamisen. Yhdessä vaiheessa olin kamala genwunner, kun veljien lapset katsoivat 4. sukupolven ohjelmia telkasta ja minä vain valitin että ihan tyhmää kun koko ajan tulee uusia pokemoneja ja sukupolvia D: Nykyään haluaisin vain koko ajan lisää kaikenlaista pokemonjuttua >:)
Olin tosi huono pelaamaan enkä tajunnut mitään mistään :D hyvinä esimerkkeinä voisin tähän vaikka laittaa että en tienny että toiset pokemonit on fyysisiä hyökkääjiä ja toiset ei. Sitten ihmettelin miksei jotkut liikkeet tehoa :D esimerkiksi se ois sama kun opettaisi Gyaradokselle Thunderboltin. Toinen hyvä esimerkki on se, ettei mulla ollut hajuakaan siitä mikä tyyppi on hyvä toista tyyppiä vastaan tai että pokemonin luonteella on väliä. Sitten vasta kun ostin X:n niin aloitin selvittää näitä ja opetella uusia juttuja. Nyt olenkin jo ihan hyvä pelaaja^^
Joo, ei mulla nyt muuta tule mieleen. Toivottavasti jaksoitte lukea kokonaan x3
Vau, kylläpä tämä näyttää hienolta blogilta. :3 Pitää varmaan tulla lueskelemaan uusimpia postauksia tänne säännöllisesti.
VastaaPoistaMeillä on vähän samanlainen historia Pokemonin kanssa. Itsekin tutustuin siihen katsomalla lauantaisin Animea, ja omistan muutaman jakson ja elokuvan vieläkin VHS-kasetilla. :) Peleihin tutustuin myöhemmin, ja olin niissä aluksi tosi huono. En minä mikään mestari niissä tietenkään vieläkään ole, mutta en sentään yhtä huono kuin aloittaessani. :D Aloitin myös vuosia sitten Pokemon-maratonin ja katsoin joka ikisen olemassaolevan Pokemon-jakson, jonka jälkeen olen seurannut Animea säännöllisesti reaali-ajassa. Olen ihan koukussa siihen. :D